Kani

1. Kanit ovat laumaeläimiä, jotka ovat vilkkaimmillaan illalla ja yöllä. Kani kuuluu eksoottisten eläinten ryhmään. Kani ei ole jyrsijä vaan se lukeutuu jäniseläinten lahkoon. Kani voi paremmin, kun sillä on oma lajitoveri tukena ja turvana. Kaksi urosta eivät yleensä tule toimeen keskenään, joten on parempi hankkia kaksi naarasta tai kanipariskunta, joista toinen tai molemmat on leikattu. Kanin elinikä on noin 5‒10 vuotta.

Luovutusikä ja sukukypsyys

Kanin sopiva luovutusikä on 8‒10 viikkoa, mutta tämän jälkeen se tarvitsee vielä sosiaalistumista sisarustensa ja emonsa kera. Uuteen kotiin kani on valmis vasta sosiaalistumisen jälkeen. Kanin sukupuolta ei yleensä pysty erottamaan vielä luovutusiässä. Sukukypsyys riippuu kanin rodusta, mutta myös ympäristöstä ja kanin kasvunopeudesta. Eläinlääkäri Pilvi Lassilan mukaan pienet rodut saavuttavat sukukypsyyden yleensä aikaisemmin (3‒5 kk) kuin suuret rodut (8 kk). Lassilan mukaan kaikki luppakorvat kehittyvät yleensä hitaammin kuin muut rodut. Sukukypsyys ei kuitenkaan aina mene iän tai rodun mukaan vaan on olemassa myös yksilökohtaisia eroja. Naaraat saavuttavat sukukypsyyden tavallisesti uroksia aiemmin ja naaraiden läsnäolo taas voi nopeuttaa urosten sukukypsyyden kehittymistä. Lassilan mukaan sukukypsyys saavutetaan usein kasvupyrähdyksen jälkeen, jolloin kanista tulee aikuisen kokoinen. Nuorimmat sukukypsät kanit ovat vain 6‒viikkoisia ja viimeistään 3,5‒4 kuukauden iässä eri sukupuolet pitäisi erottaa. Urosten kastroimista suositellaan ei-toivotun reviirikäyttäytymisen vuoksi ja lisääntymisen estämiseksi. Naaraiden sterilointi puolestaan estää valeraskauksia, kohtutulehduksia ja kohtukasvaimia. Kanien sterilointi ja kastrointi kannattaa tehdä kun kanit ovat nuoria ja terveitä, sillä nukuttaminen on aina pieneläimelle riski. 

Hyvää tuorerehua:

• porkkanat naatteineen
• kurkku
• pinaatti
• lanttu
• lehtisalaatti
• varsi- ja juuriselleri
• retikan lehdet
• omena
• päärynä
• banaani
• apila (ei puna-apilaa!)
• tavallinen ruoho
• yrtit (kuten persilja, tilli, timjami, basilika ja salvia)
• pujo
• voikukan lehdet
• leskenlehti
• lutukka
• valvatti
• sinimailanen
• niittysuolaheinä
• nuori, lakastettu nokkonen
• siankärsämö
• piharatamot
• puolukan ja mustikan varvut 
• 
  

Älä anna näitä kanille:

• appelsiinit tai muut sitrushedelmät
• pavut
• sipulikasvit
• rasvapitoiset ruuat
• keräsalaatti
• jäävuorisalaatti
• kaali
• perunanidut
• ulkomailta tuotujen hedelmien ja kasvisten kuoret tai siemenkodat
• säilykepurkkiruuat (muut kuin ananassäilykkeet)
• pakasteruuat
• myrkylliset kasvit

Häkki

Kanin liikunnantarve on suuri, joten jokaisen kanin toive tai oikeastaan vaatimus on olla kaiken aikaa vapaana, jolloin häkki on sille vain nukkuma-, vessa- ja turvapaikka. Häkiksi riittää tällöin vaikkapa 100 cm pitkä häkki. Jos kanisi joutuisi olemaan häkissä, kun olet poissa kotoa ja yön ajan, älä hanki kania. Vaikka kania saattaa vielä joku kutsua häkkieläimeksi, se ei sitä ole. Kukaan ei halua istua koko elämänsä ajan yksin virikkeettömässä häkissä. Kani tarvitsee ehdottomasti tilaa liikkua ja ottaa iloloikkia. Ellei halua pitää kania vapaana koko asunnossa, kanille voi rajata aidoilla vain tietyn alueen, missä ei ole sähköjohtoja tai muuta vaarallista nakerreltavaa. Asunto on täysin mahdollista sisustaa ja tehdä kaniturvalliseksi.

Hoito ja käsittely:

Silittele ja sylittele kania säännöllisesti, jotta se kesyyntyy. Yleensä arkuus johtuu siitä, ettei kania ole totutettu riittävästi ihmisiin ja käsittelyyn. Syynä voi myös olla vääränlainen käsittely. Vaikka kani olisikin rohkea, saattaa kestää jopa useita viikkoja, ennen kuin se uskaltaa itse tulla ulos piilopaikastaan. Anna kanin tutustua rauhassa uuteen ympäristöönsä. Anna kanin lähestyä itse sinua ja ojenna rauhallisesti kätesi kanin haisteltavaksi. Ajan myötä kani alkaa luottaa sinuun ja uskaltaa juoksennella lattialla pelkäämättä. Sylittelyssä kannattaa muistaa tarkkailla kanin nenää. Jos se väpättää todella tiuhaan, on syytä laskea kani maahan varovasti. Paikallaan oleva kani ei välttämättä ole rento vaan se pelkää ja leikkii siksi kuollutta. 

Asunto tehdään kaniturvalliseksi varmistamalla, ettei sähköjohtoja ole ulottuvilla eikä kani voi muutenkaan satuttaa itseään. Liukkaat lattiat pitäisi suojata matoilla, jotta kanin on helppo liikkua eikä se voi loukata itseään. Lisäksi on varottava askeliaan ja ovia. Kanin turkki harjataan muutaman kerran viikossa tai harvemmin, riippuen karvanlähdön määrästä. Paras harjausväline on mahdollisimman tiheäpiikkinen kampa. Karstat vain rikkovat karvan rakennetta eivätkä yleensä edes yllä karvan juureen asti, jolloin ainakin pitkäkarvaisten kanien turkki pääsee takkuuntumaan. Vauvanharjat ovat karstaakin huonompi vaihtoehto. Ellei kania harjaa, sille saattaa tulla kohtalokas suolitukos, kun irtokarvat joutuvat kanin suolistoon sen pestessä itseään. Kani yleensä pesee turkkinsa nuolemalla harjaustoimenpiteen jälkeen. Karvanlähdön aikaan kannattaa antaa 1–2 tablettia (kanin painosta riippuen) papaijapuristetta ruuan mukana päivittäin ennaltaehkäisemään suolitukoksia. Myös ananassäilykkeiden mehu tai tuore ananas ajaa saman asian. Kania ei saa pestä kokonaan, koska se vilustuu herkästi. Leikkaa kynnet säännöllisesti, jotta ne eivät kasva liian pitkiksi. Luonnossa kani kaivaa maata, jolloin kynnet kuluvat itsestään ja kynnet myös painautuvat maahan. Sisätiloissa kynnet eivät itsestään kulu eivätkä kynnet myöskään pääse kaivautumaan maahan vaan kasvavat liian pitkinä käyriksi. 

Ruokinta

Kania voi ruokkia 1‒2 kertaa päivässä, mutta herkkävatsaisille riittää muutama ruokailu silloin tällöin. Säännölliset ruokinta-ajat ja ruokamäärät edistävät ruuansulatusta. KANIN PÄÄRUOKAA ON HEINÄ, jota on oltava aina saatavilla. Ruokinta-ajat koskevat siis vain muuta ruokaa kuin heinää. Heinän on oltava hyväntuoksuista, joten sen laatu kannattaa tarkistaa aina ennen heinän ostamista ja kanille tarjoamista. Jos kani aivastelee heinän vuoksi, vaihda toisenlaiseen heinään tai sumuta heiniä vähän suihkupullolla. Älä siis lakkaa antamasta heinää! Ilman heinää kanin suoliston toiminta häiriintyy ja hampaat saattavat kasvaa liian pitkiksi, jolloin kani tarvitsee eläinlääkäriä lyhentämään ne nukutuksessa. Heinän syöminen kuluttaa parhaiten kanin jatkuvasti kasvavia hampaita. Kanin ruokavalioon kuuluu myös kanipelletti. Kaupoissa myydään paljon erilaisia kaneille tarkoitettuja siemenseoksia, mutta ne ovat liian rasvaisia ja niissä on liian alhainen ravintoarvo. SIEMENSEOKSET EIVÄT KUULU KANIN LUONNOLLISEEN RUOKAVALIOON (myös monen eläinlääkärin mielipide) eivätkä kanit niitä kaipaakaan, jos ruoka on muuten monipuolista. Kanipellettiäkään ei kannata antaa kovin usein eikä kovin paljoa yhden päivän aikana (esimerkiksi yksi ruokalusikallinen). Lisäksi kanin on saatava monipuolisesti vihanneksia ja hedelmiä. Kanille saa antaa vain huoneenlämpöistä tuoreruokaa. Ruuan pitää olla laadukasta, homeetonta, pölytöntä ja puhdasta. Raikasta vettä pitää olla aina saatavilla. Kanille on hyvä antaa lehtipuiden oksia jyrsittäviksi. Oksat tarjoavat myös hyvän ja halvan virikkeen kanille. Syötä vain sellaista ruokaa, minkä tiedät olevan myrkytöntä ja muutenkin vaaratonta. Pese puiden oksat kuumalla vedellä, jotta kani ei saa niistä loisia. Älä poimi ruokaa autoteiden varsilta ympäristösaasteiden takia. Tee mahdolliset muutokset ruokintaan varoen.

Kanille voi antaa myös näitä:

• kuivattu ruisleipä tai tumma näkkileipä. Leipää ei kannata antaa kuin muutaman kerran viikossa ja lihottavaa vaaleaa leipää ei ollenkaan, ellei kanin vatsa ole löysällä, jolloin vaalea hiivainen leipä on parempi.
• puiden oksat, mm. haavan, pihlajan, pajun ja omenapuiden oksat ovat mainioita nakerreltavia. MUISTA PESTÄ JA HARJATA OKSAT vaikkapa juuriharjalla.
• vehnäleseet sisältävät paljon kuituja.
• kaura- ja täysjyvähiutaleet.
•