Hamsteri

Yleistä

Syyrialainen hamsteri on erakko, eli yhdessä häkissä voi pitää vain yhtä hamsteria, ei koskaan useampaa (poikkeuksena poikasiaan hoitava emo). Hamsterinaaras sietää urosta vain kiima-aikoinaan, eli edes pariskuntaa ei voi pitää yhdessä kuin astutuksen ajan. Hamsterit tulevat sukukypsiksi noin 5 viikon ikäisinä, mutta niillä tulisi teettää poikasia aikaisintaan 4 kuukauden iässä, eikä 10 kuukautta vanhemmilla naarailla mieluiten lainkaan. Naaraalla ei tulisi teettää kuin 2 poikuetta sen elämän aikana, sillä useammat poikueet saattavat lyhentää sen elinikää. Naaras kantaa poikasia 16 päivää, ja poikasia syntyy yleensä 5-12 kappaletta. Poikaset vieroitetaan emosta noin neljän viikon iässä. Uusiin koteihin poikaset voi luovuttaa 4-5 viikon ikäisinä.

Ei ole juurikaan väliä, onko lemmikkinä naaras- vai uroshamsteri, sillä molemmat kesyyntyvät yhtä hyvin. Naaras saattaa olla luonteeltaan touhukkaampi ja aktiivisempi kuin yleensä rauhallisempi uros. Sukukypsällä naaraalla on kiima noin neljän päivän välein, jolloin siitä voi huomata hajua.

Syyrialainen hamsteri voi olla lyhyt- tai pitkäkarvainen. Niitä on useita eri värisiä, ja turkista on olemassa rex (=kiharaturkkinen) ja satiini (=kiiltäväturkkinen) muunnokset. Hamsterin turkkia ei tarvitse harjata, sillä se pitää itse huolen turkkinsa puhtaudesta. Lähinnä pitkäkarvaisten urosten turkki saattaa joskus takkuuntua, jolloin sitä täytyy selvitellä käsin, joskus pahimpia takkuja saksilla varovasti leikaten. Hamsteria ei saa koskaan pestä!

Hamsteri on yöeläin, eli se nukkuu päivisin ja herää vasta illalla. Hamsteria ei saa häiritä sen nukkuessa päivällä! Hamsterin kanssa seurustelun tuleekin tapahtua vasta eläimen herättyä illalla.

Hamsterilla on huono näkö eikä se kykene kunnolla arvioimaan etäisyyksiä, minkä vuoksi tulee varoa, ettei hamsteri pääse putoamaan esim. sängyltä. Hamsterilla on tarkka kuulo, joten sen häkkiä ei tulisi sijoittaa television tai radion viereen tai muutenkaan meluisaan ympäristöön. Hamsterilla on myös hyvin tarkka hajuaisti. Kannattaakin pestä kädet ennen hamsterin käsittelyä, mikäli olet kosketellut toisia hamstereita tai muita lemmikkejä.

Hamsteri voi parhaiten normaalissa huoneenlämmössä eli noin 18-22 astetta. Ethän sijoita hamsterin häkkiä kuuman patterin viereen tai suoraan ikkunan eteen! Myöskään ikkunaton huone ei sovellu hamsterin pitopaikaksi.

Hamsteri elää yleensä noin 1,5-3 vuotta, mutta kolmen vuoden iän saavuttaminen on mahdollista vain hyvällä hoidolla ja oikeanlaisella ruokinnalla!

Hamsterin tarvikkeet ja hoito

Hamsterin asunnoksi käy häkki tai terraario. Hankitpa kumman tahansa, on tärkeää, että hamsterin asumus on mahdollisimman tilava, vähimmäiskoko n. 30x60x30 cm. Häkki ei saisi olla kovinkaan korkea, sillä hamsteri on kömpelö ja saattaa kiipeillessään pudota ja satuttaa itsensä. Häkkiin tai terraarioon voit laittaa juoksupyörän (ei välttämätön), jonka tulee olla niin suuri, että eläin voi juosta siinä selkä suorana. Ethän koskaan laita pitkäkarvaiselle hamsterille juoksupyörää, se saattaa jäädä karvoistaan kiinni pyörään ja kuristua hengiltä!

Häkkiinsä tai terraarioonsa hamsteri tarvitsee mielellään puisen, riittävän ison pesämökin, jollaisen voi ostaa eläinkaupasta. Myös pahvilaatikko sopii hamsterin pesäksi, tosin se tulee vaihtaa uuteen sen likaannuttua tai kun hamsteri on jyrsinyt sen palasiksi. Muovista pesämökkiä ei kannata hamsterille hankkia, sillä se saattaa jyrsiä sitä ja saada muovinpaloista sisäisiä verenvuotoja. Pesänrakennusaineeksi hamsterille annetaan runsaasti suikaleiksi revittyä talous- tai wc-paperia. Ethän käytä edes eläinkaupoissa myytävää vanua, sillä hamsteri saattaa tukehtua siihen! Häkin kuivikkeeksi käy puhdas puru, mielellään melko isolastuinen. Sahajauho ei käy, se pölyää liikaa ja ärsyttää hamsterin silmiä ja hengitysteitä! Pitkäkarvaiselle hamsterille soveltuu purua paremmin Mörtti Röpö -nimellä eläinkaupoissa myytävä haapahake, joka ei sotkeudu pitkään turkkiin. Myös puupohjainen kissanhiekka (esim. Pellex) käy häkin pohjalle kuivikkeeksi. Tavallista kissanhiekkaa ei kannata käyttää, se on liian karkeaa ja pölyävää. Hamsterin voi opettaa käyttämään wc-laatikkoa, sillä hamsterit ovat luonnostaan siistejä eläimiä ja virtsaavat yleensä vain yhteen häkin nurkkaan. Hamsterin vessaksi käy esim. pesty maitopurkin pohja tai margariinirasia, johon laitetaan puupuristepellettiä (Pellex tai vastaava) pieni kerros pohjalle. Hamsteri tarvitsee myös kaksi keraamista ruokakuppia, toinen jyväseokselle ja toinen tuoreruokaa varten. Lisäksi hamsterin varusteisiin kuuluu juomapullo, joka tulisi olla jokaisella hamsterilla, vaikka ne eivät yleensä paljoa juokaan. Vesi kannattaa vaihtaa ja pullo pestä parin päivän välein. Hamsterin häkkiin voit keksiä sille monenlaista virikettä esim. puhtaista puunoksista, kivistä (huolehdi, ettei hamsteri voi kaataa niitä päälleen), kukkaruukuista ja wc-paperirullista. Häkin sisustuksessa kannattaa käyttää mielikuvitusta, silloin hamsterikin viihtyy paremmin!

Häkki tai terraario siivotaan noin kerran viikossa. Jos hamsterisi käyttää vessalaatikkoa, ei kaikkia puruja tarvitse vaihtaa joka viikko. Vessalaatikko siivotaan parin päivän välein. Hamsteri itsessään on siisti ja hajuton eläin, mutta sen pissanurkka alkaa haista, mikäli häkkiä ei siivota riittävän usein. Noin kerran viikossa kannattaa tarkistaa myös hamsterin pesä, ettei sinne ole varastoitu pilaantuvaa ruokaa. Koko häkki ja kaikki hamsterin tarvikkeet kannattaa pestä kuumalla vedellä ja tarvittaessa miedolla pesuaineella silloin tällöin.

Hamsteria tulisi käsitellä joka ilta: näin saat siitä kesyn ja rauhallisen kaverin. Käsittele aina hamsteria varovasti, se ei kestä kovakouraisia otteita! Varo myöskin pudottamasta hamsteria kädestäsi. Hamsteri voi aluksi olla melko arka, mutta käsittelemällä sitä rauhallisesti ja lempeästi se kesyyntyy pian. Läheskään kaikki hamsterit eivät ole sylieläimiä: hamsterista mieluisinta on juoksennella ja kiipeillä omistajan vaatteissa, eikä niinkään olla paikallaan siliteltävänä.

Hamsteri kannattaa myös iltaisin päästää juoksemaan vapaaksi sille turvalliseen huoneeseen valvottuna. Suurikaan häkki ja juoksupyörä eivät korvaa vapaana huoneessa jaloittelua! Hamsteri saattaa jyrsiä sähköjohtoja, joten ne kannattaa nostaa sen ulottumattomiin. Hamsteri mahtuu hyvin pieniinkin koloihin, joten on syytä tehdä huone "hamsterivarmaksi" tukkimalla kolot seinissä yms. Kannattaa myös varmistaa, ettei hamsteri pääse kiipeämään korkealle esim. verhoja pitkin. Hamsterin jaloitellessa tulee varoa, ettei se pääse litistymään esim. oven väliin tai jää jalan alle. Jos omistat muita lemmikkieläimiä, varothan, etteivät ne pääse vahingoittamaan hamsteria! Kissat ja koirat pitävät hamsteria aina saaliseläimenä. Myöskään muiden lemmikkien, edes toisten pikkujyrsijöiden tai kanien kanssa hamsteria ei saa päästää, sillä seurauksena voi olla kohtalokas tappelu. Hamsteria ei kannata viedä ulos juoksentelemaan kesälläkään, sillä se katoaa hyvin nopeasti.

Hamsterin voi jättää esim. matkan ajaksi kotiin ilman hoitoa pariksi päiväksi, ei pitemmäksi aikaa. Ennen matkalle lähtöä sen häkki tulee siivota ja jättää runsaasti puhdasta vettä ja siemenseosta saataville. Hamsterin voi ottaa myös mukaan lyhyehkölle matkalle. Tällöin tulee varoa, ettei hamsteri pääse talvella vilustumaan tai kesällä saamaan lämpöhalvausta autossa. Hamsteria kannattaa kuljettaa erityisessä kuljetuslaatikossa, jollaisen voi ostaa eläinkaupasta. Kuljetuslaatikossa hamsteri viedään myös tarvittaessa eläinlääkärille ja näyttelyyn. Mikäli hamsteria ei voi ottaa paria päivää pitemmälle matkalle mukaan, sille tulee hankkia hoitaja.

Ruokinta

Hamsterin perusravintoa on hyvä siemenseos, jota saa ostettua eläinkaupasta (esim. Supa Hamster) sekä tuoreet vihannekset ja hedelmät, joita tulee tarjota päivittäin. Hamsterilla voi pitää siemenseosta jatkuvasti saatavilla. Siemenseokseen kannattaa silloin tällöin sekoittaa kissan tai koiran kuivamuonaa. Hamsteri on kaikkiruokainen eläin, eli se tarvitsee siementen ja kasvisten lisäksi myös eläinperäistä ravintoa, kuten keitettyä kananmunaa, kalaa ja lihaa. Myös juustoa voi antaa palasen silloin tällöin. Hamsterin ruokavalion tulisikin olla mahdollisimman monipuolinen, pelkällä siemenseoksella ja kasviksilla ruokittu hamsteri jää pienikokoiseksi ja saattaa sairastua helpommin. Hamsterille kannattaa tarjota veteen tai maitoon keitettyjä puuroja, joihin voi sekoittaa esim. raastettua omenaa tai porkkanaa. Myös vauvanruuat (erilaiset Piltti ja Bona kasvis-, kana-, kala- ja lihasoseet, marja- ja hedelmäsoseet, Tutteli-puurot ja -vellit ym.) ovat kaikkien hamstereiden herkkua. Hamsterille voi monesti antaa samaa ruokaa mitä omistajakin syö (esim. keitetty riisi ja makaroni, maksalaatikko, raejuusto, perunamuusi, jugurtti ym.).

Hamsterille voi syöttää monia hedelmiä ja vihanneksia, esim. omenaa, banaania, päärynää, porkkanaa, hieman kukkakaalia, pienen palan salaattia, tuoreita marjoja jne. Kesällä voit kerätä tuoreita kasveja, mutta varmista etteivät ne ole myrkyllisiä! Hamsteri syö tuoreruokaa noin pari ruokalusikallista päivässä, ja syömättä jäänyt tuoreruoka tulisi aina poistaa häkistä vuorokauden kuluttua, ettei ruoka pääse pilaantumaan. Pese tuoreruokakuppi päivittäin harjalla ja lämpimällä vedellä.

Hamsterille ei saa antaa jäisiä, kylmiä tai kuumia ruokia, ei siis ruokaa suoraan jääkaapista, vaan mieluiten huoneenlämpöisenä. Myöskään mausteista tai suolaista ruokaa ei pidä antaa, eikä ihmisille tarkoitettuja herkkuja kuten suklaata, karkkeja tai perunalastuja. Sipulikasveja ei hamsterille saa antaa, eikä tietenkään mitään pilaantunutta ruokaa.

Hamsterin hampaat kasvavat jatkuvasti, ja jotta ne pysyisivät oikean mittaisina, hamsteri tarvitsee ehdottomasti kovaa jyrsittävää! Tähän käyvät eläinkaupoissa myytävät jyvätangot, kovat koirankeksit, kuivattu leipä sekä pestyt puunoksat (ethän kerää oksia maantien vierestä tai anna myrkytetyistä puista/pensaista otettuja oksia!).

Terveys

Terve hamsteri on touhukas, sen turkki on puhdas ja silmät kirkkaat. Sairauden merkkejä ovat mm. jatkuva aivastelu, laihtuminen, ripuli, passiivisuus ja ruokahaluttomuus. Vanhoille hamstereille kuitenkin on tyypillistä, että ne laihtuvat, nukkuvat paljon ja ovat rauhallisempia kuin nuorina, eikä näistä vanhuuteen normaalisti kuuluvista ilmiöistä tarvitse huolestua. Jos havaitset hamsterissasi sairauden oireita, ota heti yhteyttä pieneläinlääkäriin! Hamsteri on pieni eläin, jonka kunto heikkenee nopeasti, mikäli sitä ei hoideta asianmukaisesti.

Tarkasta säännöllisesti hamsterisi hampaat ja kynnet: ne saattavat kasvaa ylipitkiksi, jolloin niitä tulee lyhennyttää esim. eläinlääkärillä.

Kani

1. Kanit ovat laumaeläimiä, jotka ovat vilkkaimmillaan illalla ja yöllä. Kani kuuluu eksoottisten eläinten ryhmään. Kani ei ole jyrsijä vaan se lukeutuu jäniseläinten lahkoon. Kani voi paremmin, kun sillä on oma lajitoveri tukena ja turvana. Kaksi urosta eivät yleensä tule toimeen keskenään, joten on parempi hankkia kaksi naarasta tai kanipariskunta, joista toinen tai molemmat on leikattu. Kanin elinikä on noin 5‒10 vuotta.

Luovutusikä ja sukukypsyys

Kanin sopiva luovutusikä on 8‒10 viikkoa, mutta tämän jälkeen se tarvitsee vielä sosiaalistumista sisarustensa ja emonsa kera. Uuteen kotiin kani on valmis vasta sosiaalistumisen jälkeen. Kanin sukupuolta ei yleensä pysty erottamaan vielä luovutusiässä. Sukukypsyys riippuu kanin rodusta, mutta myös ympäristöstä ja kanin kasvunopeudesta. Eläinlääkäri Pilvi Lassilan mukaan pienet rodut saavuttavat sukukypsyyden yleensä aikaisemmin (3‒5 kk) kuin suuret rodut (8 kk). Lassilan mukaan kaikki luppakorvat kehittyvät yleensä hitaammin kuin muut rodut. Sukukypsyys ei kuitenkaan aina mene iän tai rodun mukaan vaan on olemassa myös yksilökohtaisia eroja. Naaraat saavuttavat sukukypsyyden tavallisesti uroksia aiemmin ja naaraiden läsnäolo taas voi nopeuttaa urosten sukukypsyyden kehittymistä. Lassilan mukaan sukukypsyys saavutetaan usein kasvupyrähdyksen jälkeen, jolloin kanista tulee aikuisen kokoinen. Nuorimmat sukukypsät kanit ovat vain 6‒viikkoisia ja viimeistään 3,5‒4 kuukauden iässä eri sukupuolet pitäisi erottaa. Urosten kastroimista suositellaan ei-toivotun reviirikäyttäytymisen vuoksi ja lisääntymisen estämiseksi. Naaraiden sterilointi puolestaan estää valeraskauksia, kohtutulehduksia ja kohtukasvaimia. Kanien sterilointi ja kastrointi kannattaa tehdä kun kanit ovat nuoria ja terveitä, sillä nukuttaminen on aina pieneläimelle riski. 

Hyvää tuorerehua:

• porkkanat naatteineen
• kurkku
• pinaatti
• lanttu
• lehtisalaatti
• varsi- ja juuriselleri
• retikan lehdet
• omena
• päärynä
• banaani
• apila (ei puna-apilaa!)
• tavallinen ruoho
• yrtit (kuten persilja, tilli, timjami, basilika ja salvia)
• pujo
• voikukan lehdet
• leskenlehti
• lutukka
• valvatti
• sinimailanen
• niittysuolaheinä
• nuori, lakastettu nokkonen
• siankärsämö
• piharatamot
• puolukan ja mustikan varvut 
• 
  

Älä anna näitä kanille:

• appelsiinit tai muut sitrushedelmät
• pavut
• sipulikasvit
• rasvapitoiset ruuat
• keräsalaatti
• jäävuorisalaatti
• kaali
• perunanidut
• ulkomailta tuotujen hedelmien ja kasvisten kuoret tai siemenkodat
• säilykepurkkiruuat (muut kuin ananassäilykkeet)
• pakasteruuat
• myrkylliset kasvit

Häkki

Kanin liikunnantarve on suuri, joten jokaisen kanin toive tai oikeastaan vaatimus on olla kaiken aikaa vapaana, jolloin häkki on sille vain nukkuma-, vessa- ja turvapaikka. Häkiksi riittää tällöin vaikkapa 100 cm pitkä häkki. Jos kanisi joutuisi olemaan häkissä, kun olet poissa kotoa ja yön ajan, älä hanki kania. Vaikka kania saattaa vielä joku kutsua häkkieläimeksi, se ei sitä ole. Kukaan ei halua istua koko elämänsä ajan yksin virikkeettömässä häkissä. Kani tarvitsee ehdottomasti tilaa liikkua ja ottaa iloloikkia. Ellei halua pitää kania vapaana koko asunnossa, kanille voi rajata aidoilla vain tietyn alueen, missä ei ole sähköjohtoja tai muuta vaarallista nakerreltavaa. Asunto on täysin mahdollista sisustaa ja tehdä kaniturvalliseksi.

Hoito ja käsittely:

Silittele ja sylittele kania säännöllisesti, jotta se kesyyntyy. Yleensä arkuus johtuu siitä, ettei kania ole totutettu riittävästi ihmisiin ja käsittelyyn. Syynä voi myös olla vääränlainen käsittely. Vaikka kani olisikin rohkea, saattaa kestää jopa useita viikkoja, ennen kuin se uskaltaa itse tulla ulos piilopaikastaan. Anna kanin tutustua rauhassa uuteen ympäristöönsä. Anna kanin lähestyä itse sinua ja ojenna rauhallisesti kätesi kanin haisteltavaksi. Ajan myötä kani alkaa luottaa sinuun ja uskaltaa juoksennella lattialla pelkäämättä. Sylittelyssä kannattaa muistaa tarkkailla kanin nenää. Jos se väpättää todella tiuhaan, on syytä laskea kani maahan varovasti. Paikallaan oleva kani ei välttämättä ole rento vaan se pelkää ja leikkii siksi kuollutta. 

Asunto tehdään kaniturvalliseksi varmistamalla, ettei sähköjohtoja ole ulottuvilla eikä kani voi muutenkaan satuttaa itseään. Liukkaat lattiat pitäisi suojata matoilla, jotta kanin on helppo liikkua eikä se voi loukata itseään. Lisäksi on varottava askeliaan ja ovia. Kanin turkki harjataan muutaman kerran viikossa tai harvemmin, riippuen karvanlähdön määrästä. Paras harjausväline on mahdollisimman tiheäpiikkinen kampa. Karstat vain rikkovat karvan rakennetta eivätkä yleensä edes yllä karvan juureen asti, jolloin ainakin pitkäkarvaisten kanien turkki pääsee takkuuntumaan. Vauvanharjat ovat karstaakin huonompi vaihtoehto. Ellei kania harjaa, sille saattaa tulla kohtalokas suolitukos, kun irtokarvat joutuvat kanin suolistoon sen pestessä itseään. Kani yleensä pesee turkkinsa nuolemalla harjaustoimenpiteen jälkeen. Karvanlähdön aikaan kannattaa antaa 1–2 tablettia (kanin painosta riippuen) papaijapuristetta ruuan mukana päivittäin ennaltaehkäisemään suolitukoksia. Myös ananassäilykkeiden mehu tai tuore ananas ajaa saman asian. Kania ei saa pestä kokonaan, koska se vilustuu herkästi. Leikkaa kynnet säännöllisesti, jotta ne eivät kasva liian pitkiksi. Luonnossa kani kaivaa maata, jolloin kynnet kuluvat itsestään ja kynnet myös painautuvat maahan. Sisätiloissa kynnet eivät itsestään kulu eivätkä kynnet myöskään pääse kaivautumaan maahan vaan kasvavat liian pitkinä käyriksi. 

Ruokinta

Kania voi ruokkia 1‒2 kertaa päivässä, mutta herkkävatsaisille riittää muutama ruokailu silloin tällöin. Säännölliset ruokinta-ajat ja ruokamäärät edistävät ruuansulatusta. KANIN PÄÄRUOKAA ON HEINÄ, jota on oltava aina saatavilla. Ruokinta-ajat koskevat siis vain muuta ruokaa kuin heinää. Heinän on oltava hyväntuoksuista, joten sen laatu kannattaa tarkistaa aina ennen heinän ostamista ja kanille tarjoamista. Jos kani aivastelee heinän vuoksi, vaihda toisenlaiseen heinään tai sumuta heiniä vähän suihkupullolla. Älä siis lakkaa antamasta heinää! Ilman heinää kanin suoliston toiminta häiriintyy ja hampaat saattavat kasvaa liian pitkiksi, jolloin kani tarvitsee eläinlääkäriä lyhentämään ne nukutuksessa. Heinän syöminen kuluttaa parhaiten kanin jatkuvasti kasvavia hampaita. Kanin ruokavalioon kuuluu myös kanipelletti. Kaupoissa myydään paljon erilaisia kaneille tarkoitettuja siemenseoksia, mutta ne ovat liian rasvaisia ja niissä on liian alhainen ravintoarvo. SIEMENSEOKSET EIVÄT KUULU KANIN LUONNOLLISEEN RUOKAVALIOON (myös monen eläinlääkärin mielipide) eivätkä kanit niitä kaipaakaan, jos ruoka on muuten monipuolista. Kanipellettiäkään ei kannata antaa kovin usein eikä kovin paljoa yhden päivän aikana (esimerkiksi yksi ruokalusikallinen). Lisäksi kanin on saatava monipuolisesti vihanneksia ja hedelmiä. Kanille saa antaa vain huoneenlämpöistä tuoreruokaa. Ruuan pitää olla laadukasta, homeetonta, pölytöntä ja puhdasta. Raikasta vettä pitää olla aina saatavilla. Kanille on hyvä antaa lehtipuiden oksia jyrsittäviksi. Oksat tarjoavat myös hyvän ja halvan virikkeen kanille. Syötä vain sellaista ruokaa, minkä tiedät olevan myrkytöntä ja muutenkin vaaratonta. Pese puiden oksat kuumalla vedellä, jotta kani ei saa niistä loisia. Älä poimi ruokaa autoteiden varsilta ympäristösaasteiden takia. Tee mahdolliset muutokset ruokintaan varoen.

Kanille voi antaa myös näitä:

• kuivattu ruisleipä tai tumma näkkileipä. Leipää ei kannata antaa kuin muutaman kerran viikossa ja lihottavaa vaaleaa leipää ei ollenkaan, ellei kanin vatsa ole löysällä, jolloin vaalea hiivainen leipä on parempi.
• puiden oksat, mm. haavan, pihlajan, pajun ja omenapuiden oksat ovat mainioita nakerreltavia. MUISTA PESTÄ JA HARJATA OKSAT vaikkapa juuriharjalla.
• vehnäleseet sisältävät paljon kuituja.
• kaura- ja täysjyvähiutaleet.
•  

 

Marsu

• Useimpia marsuja kinnostaa hyvin moni asia. Niillä on paljon kerrottavaa,ja ne tervehtivät tuttuja ihmisiä iloisella kuikutuksella.
• 
  
• Käyttäytymistulkki
• meidän on helppo ymmärtää marsujamme, kun opimme tuntemaan niiden käyttäytymistä ja ruuminkieltä.
• 
  
• Marsu puhdistaa usein itseään.
• Marsut suhtautuvat hyvin vakavasti turkkinsa puhdistamiseen. Karvapeite siistitään monta kertaa päivässä.
• 
  
• Marsu haukottelee.
• Haukottelu ei tarkoita, että marsu on väsynyt. Tappelun jälkeen se kertoo sillä lajitoverilleen alistuvansa.
• 
  
• Nämä marsut uhkaavat toisiaan.
• agressiiviset marsut nostavat kaikki selkä, kylki ja poskikarvansa pystyyn. samalla ne naksuttavat hampaitaan.
• Marsu voi naksuttaa hampaitaan myös ihmiselle, jos se on jostakin syystä hänelle vihainen.
• 
  
• Marsu nousee pystyyn.
• 
  
• marsut nousevat pystyyn varsinkin esineitä varten. ilman tukea ne seisovat harvoin takajaloillaan. tällä tavalla marsu näkee paremmin ympärilleen. Se voi kuitenkin olla myös kerjäämis-ele.
• 
  
• Tätä marsu tekee mielellään:
• Syö ruohoa ulkona.
• Jyrsii kovia esineitä.
• Tutkii uutta ympäristöä yhdessä kumppanien kanssa.
• Loikoilee ja nukkuu yhdessä kumppanien kanssa.
• Juoksee pimeissä koloissa ja käytävissä.
• Kuuntelee laji tovereiden ääniä.
• Tavoittelee laumanjohtajuutta.
• Haluaa että häkissä on puhtaat kuivikkeet. 
•  
• Jos haluat lisää tietoa marsuista lähetä kommenttia niin laitetaan;--)